Lapsiperhe itämaan ihmeissä

Lapsiperhe itämaan ihmeissä

tiistai 1. joulukuuta 2015

Hälytys annettu – kaasunaamarit päähän




Pekingin saastearvot ylittävät uutiskynnyksen ympäri maailmaa, ja hallitus kehottaa kansalaisia pysyttelemään sisätiloissa. Samaan aikaan, kun pääministeri osallistuu ilmastokokoukseen, rypee pääkaupunki kaikkien aikojen pahimmassa kakkailmassa. Tai sitten mittauslaitteet ovat vuosien varrella kehittyneet ja ihmisistä on tullut tietoisempia kuin aikaisemmin. Pekingin julkiset air quality index - eli AQI-lukemat näyttivät eilen vain 600-700 tai "beyond index", mutta yksityiset ihmiset mittasivat reippaasti yli tuhannen arvoja (jossain päin Pekingiä väitetään mitatun jopa 2242). Kotien ilmanpuhdistuslaitteet huutavat täysillä, kun sisäilmaa filtteröidään puhtaaksi, ja uusinta uutta ovat nk. eggit eli munat, joilla mitataan sisäilmasta saastelukemia. Niitä vertaillaan toisten vanhempien kanssa Whatsappin kaltaisessa WeChatissäSosiaalinen media välittää tietoa tehokkaasti.  


Joka huoneessa on tällaiset ilmanpuhdistimet
 
"The egg"
Näin korkea sisäilma huolestuttaa

 
Tällä hetkellä tänäänkin on lukema meillä jo yli arvojen (beyond index
 
Eilinen virallinen tulos
 
 

WeChatissä jaettu kuva,lukemasta ei kuitenkaan ole varmistusta
 

 
 

Tällä hetkellä puhtain ilma ei eggin mukaan olekaan kotonamme vaan autossa. Nimittäin sen jälkeen kun isä osti autoonkin parinsadan euron puhdistuslaitteen. Nyt mietimme, pitäisikö meidän pakkautua autoon ja ajella iltaisin ympäri Pekingiä, nimittäin sen verran epäterveellistä on jopa kotimme sisäilma. Paradoksaalista sinänsä, koska yksi saastuttamisen suuri syy ovat nimenomaan autojen pakokaasut. Kivihiilen polton ja tehtaiden ohella. Ajelisimmeko siis ympäriinsä puhtaan ilman vuoksi ja saastuttaisimme ilmaa yhä lisää.

Onneksi yksityiskouluissa on luokissa puhdistimet. Toivoa sopii, että filttereitä myös vaihdetaan riittävän usein (ja sitähän ei tiedä). Puhdas ilma maksaa. Puhdistimet ovat kalliita, yksi hyvälaatuinen maksaa satoja euroja ja niitä tarvitaan useita tavalliseenkin kotiin. Filttereitä on vaihdettava kaksi kertaa vuodessa ja niillekin tulee hintaa. Suurimmalla osalla kiinalaisista ei ole varaa tällaisiin investointeihin ja tuskin myöskään tavallisilla kouluilla. Monissa kodeissa ja kouluissa elellään ja opiskellaan hengittäen juuri sitä samaa saasteista ilmaa kuin ulkonakin.

Lasten koulubusseissa ei suodattamia käsittääkseni ole, ja etenkin isommat lapset istuvat joka päivä bussissa parin tunnin ajan. Ostin heille kaikille kasvomaskit, sellaiset kankaiset naamasuojukset, joissa on filtteri. Ne ovat jopa ihan kauniita, mutta isommat lapset eivät suostu niitä käyttämään. ”Ne ovat niin tyhmännäköiset”, valittaa esikoinen. Näytän hänelle Youtubesta eurooppalaisia uutispätkiä, joissa varoitellaan ilmanlaadun seurauksista terveydelle, jonka seurauksena lapset murjottaen pukevat maskit kasvoilleen. Unohtamatta valittaa, että "mitäs toitte meidät tänne saasteiden keskelle". Onneksi muillakin lapsilla on samanlaiset, joten maskit saavat jäädä päähän.




Kuopus itkee ja tappelee vastaan, kun isä pukee hänelle naamarin päähän. Murjottaen hän kävelee se naamallaan bussille, mutta työntää sitä kädellään alaspäin, kohti leukaa. Nenä on paljaana, joten nostan hänen naamarinsa ylös paikoilleen. Useaan kertaan, sillä aina se jotenkin ”valahtaa” alas. Bussia odottelee lauma kummallisen näköistä väkeä, kaikilla kuonokopat kuin vesikauhuisilla koirilla. Toisilla on vielä tehokkaammat suojukset, ne muistuttavat jo kaasunaamareita ja ovat suorastaan pelottavia. Ovatko avaruusoliot soluttautuneet joukkoomme? Vai tuhotaanko meitä tietämättämme kaasulla? Aika maailmanlopulta ympärillämme näyttääkin, saasteverhon saartaessa meidät, peittäessä näkyvyytemme ja piilottaessa kaiken ympäriltämme synkkään ja toivottomaan harmauteen.


Alien mainoskuvassa, jonka löysin täältä
 
 

Kahdeksantoista vuotta sitten Borneon ja Sumatran kulotukset toivat Singaporeen sankan savusumun. Hazeksi sitä kutsuttiin, vaikka kaikkea muuta se oli kuin kevyttä usvaa, ennemminkin harmaata ja pahanhajuista sumua, joka teki auringosta aavemaisen oranssin tulipallon taivaalle. Silloin monet suomalaisetkin lähettivät lapsensa kotimaahan turvaan, vaikka kyse oli paljon lievemmästä asiasta ja ainoastaan parista viikosta. Pekingin saastehornasta ei tietääkseni ole kukaan vielä hypännyt sinivalkoisille siiville lähteäkseen pakoon. Vaikka myönnettävä on, että mieleeni se on jo juolahtanut. Etenkin kun sisäilmakin on noin huono.


Tänään isä tilkitsee ikkunanvälejä ja ovenrakoja. Ilmastointilaitteen lämmitys sammutetaan, koska se ottaa ilmaa ulkoa. Ennemmin siis palelemme pakkasessa kuin hengitämme huonoa ilmaa. Onneksi osassa huoneista on sentään lattialämmitys. Pattereista kun harva toimii – edelleenkään.

P.S. linkeistäni löytyy paljon hyvin kuvia savuverhoon peittyneestä Pekingistä.



Jälkikirjoitus 7.12.2015:

Seuraavana aamuna tuuli alkaa puhaltaa ja vie saasteet muiden murheeksi, Mongoliaan, Japaniin tai kenties Eurooppaan. Pekingin ilma puhdistuu. Makuuhuoneen oven avatessani panen jo merkille, ettei käytävässä haise savulta. Alakerrassa mittarin lukema todistaa havaintoni oikeaksi. Lukema on yön aikana laskenut neljään, ulkona indeksi näyttää 50, mikä pekingiläisittäin merkitsee erinomaista ilmaa, vaikka WHOn mukaan turvallisen raja on vain 25. Päivä on kirkas ja aurinkoinen, ihmisiä hymyilyttää jälleen. Melkein halaamme toisiamme onnellisina siitä, että voimme taas hengittää.

Viikkoa myöhemmin viranomaiset antavat taas oranssin varoituksen. Ja illalla nostaa sen korkeimpaan luokkaan punaiseen - ensimmäistä kertaa koskaan...

Milloinkohan paljon puhutusta ilmastopakolaisuudesta tulee täyttä totta?   

1 kommentti:

Mukavaa jos jätät kommentin :)