”Päivällinen ravintolassa”, toteaa
työkaveri, kun Äiti kyselee kiinalaisten synttärijuhlatavoista. Tuskailtuaan juuri
pientä ennen joutuvansa järjestämään juhlat kuusivuotiaan päiväkotikavereille. Onhan kuopus odottanut niitä innolla jo kahden
kuukauden ajan. Hetken molemminpuolisen ihmettelyn jälkeen selviää, ettei
työkaveri ole edes ymmärtänyt koko kysymystä. Sillä eihän kiinalaislasten
synttäreitä vietetä, aikuisten vain! ”Lucky
you”, kahdehtii Äiti ja pohtii mielessään, kuinka suostuttelisi kuopus
synttäreihin kiinalaisittain (hyvä yritys, ei mennyt läpi).
Sitten Kolmonen saa kutsun
luokkakaverin synttäreille. Koko vuoden hän on valittanut, kuinka samainen
poika kiusaa hänelle jatkuvasti ärsyttäen ja jakaen karkkejaan muille muttei
hänelle. Juhliin Kolmonen haluaa kuitenkin mennä, kuuluuhan hän harvojen
kutsuttujen joukkoon.
Juhlapaikkana on ravintola.
Huippukallis ravintola, huomaa Äiti ihmetellessään koristeellisesti
kaiverrettuja kalusteita, kun hän saapuu noutamaan poikaansa juhlien päättyessä.
Tarjoilija ohjaa hänet tyhjän salin poikki kohti perällä olevaa pientä lasikabinettia.
Lasi-ikkunan läpi Äiti näkee tyylikkäästi katetun pöydän, jonka ympärillä istuu
liuta fiinisti pukeutuneita aasialaisia. Kaikilla on kädessään viinilasi, jota
he juuri kohottavat, pyörittelevät ja tutkailevat punaisen sävyä. Siirtävät nenänsä
alle ja nuuhkivat. Epäuskoisena Äiti kulkee tarjoilijan perässä ja tähyilee seuruetta:
lapsia ei näy missään, ohjaako tarjoilija Äitiä aivan väärään seurueeseen?
Viimein hän erottaa
aikuisten takaa muutaman lapsen. Nämä istuvat rykelmässä lasikabinetin
nurkassa, yksi heistä pelaa pleikkaa ja muut katselevat vierestä. Tutunnäköinen
vehnänvaalea pää erottuu korpinmustien päiden joukosta ja Äiti kutsuu Kolmosta
nimeltä. Tämä huomaa tulijan ja rientää närkästyneenä kertomaan: ”Äiti, taas J.
kiusasi!”
Pöydästä nousee kaunis nuori
kiinatar, Äidille tuttu, sillä ovathan he useasti yhdessä järjestäneet tapahtumia
lasten koululuokassa, viimeksi korealaista uuttavuotta tammikuussa. J:n äiti
puhuu yllättävän hyvää englantia, on oikein herttainen ja ainakin 20 vuotta
Äitiä nuorempi. Aina, ihan aina hän on viimeisen päälle laittautunut. Talvipakkasillakin
miniä minimpään hameeseen ja huiman korkeisiin ylipolvensaappasiin. J:n isä lienee
puolestaan 15 vuotta Äitiä vanhempi, arvokkaan ja etäisen näköinen bisnesmies.
Sen perusteella mitä Äiti on hänet kerran vilaukselta nähnyt. Herra tienaa,
nuori rouva hoitaa itseään, kotiaan ja ainokaistaan. Melko tyypillinen varakas
kiinalaisperhe.
J:n äiti, tyylikkäässä
keltaisessa kultabrokadi-coctailasussaan ja kymmenen sentin koroissaan, sipsuttaa
Äidin luokse ja tervehtii herttaisesti poskisuukoin. Kohteliaasti esittää
kutsun liittyä seuraan lasilliselle. Äiti vilkaisee nolona ryppyyntynyttä ja
hikistä työasuaan, kiittää kutsusta, mutta kertoo perheensä jo odottelevan
heitä ulkopuolella. Joskus toiste sitten!
Kotimatkalla Kolmonen kertoo
närkästyneenä, kuinka J ei antanut vieraittensa pelata, vei ohjaimet heidän käsistään. Niinpä
Kolmonen ja kaverinsa ratkaisivat yhdessä asian haukkumalla J:n idiootiksi. Äiti
huokaa itsekseen. On taas kasvattavan keskustelun aika. Onneksi ei tullut itse jäätyä
lasilliselle. Nolona hän ihailee päivänsankarin vierailleen antamaa lahjaa: komeaa
teräksistä ruokailusettiä. Se lienee maksanut paljon enemmän kuin sankarin Kolmoselta
saama lahja…
**
Muutamaa viikkoa myöhemmin perhe
ajaa kohti Pekingin kehä Kolmosta, 3rd Ring’s Roadia. Nelonen on menossa
tarhakaverinsa synttärijuhliin keskustan ainoalle villa-alueelle. Compoundiin,
jonka hienoissa omakotitaloissa asuu useita Kiinan tunnetuimpia filmitähtiä. Jonka
järjestyssäännöissä sanotaan ettei naapureita saa häiritä, kuten vaikkapa metelöimällä
tai koputtamalla ovelle.
Juhlat ovat synttärisankarin
kotipihalla. Piha on täynnä enkelipatsaita, pieniä juhlavieraita ja heidän
saattajiaan. Kuopus saa riemukkaan vastaanoton: ilmapallopyssyin ja -miekoin
varustautuneet soturit hyökkäävät aseet tanassa hänen kimppuunsa, tyllihameiset
keijut seuraavat sohien sydämenmuotoisilla taikasauvoillaan. Kuopusta
ujostuttaa hetken, mieli tekisi työntää pää Äidin isoon käsilaukkuun piiloon, mutta pellen
tekemät värikkäät aseet houkuttelevat hänet pian liittymään taisteluun. Kun
miekka tyhjenee itsestään eikä pellen kanssa löydy yhteistä kieltä, vapisee pieni
suu ja kyyneleet pyrkivät silmiin. Etenkin kun joutuu joukon hännille taistelussa
paikastaan jonossa. Sillä siinä missä suomalaislasta jatkuvasti kielletään etuilemasta,
kiinalainen oppii jo lapsena pyrkimään aina ensimmäiseksi. Eikä pelle ymmärrä, että
hänen kasvoihinsa sohittu miekka on kielitaidottoman kuusivuotiaan yritys
kommunikoida, "huomaisitko minutkin" -pyyntö...
Juhlat sujuvat kuin vastaavat
lastenkutsut Suomessa: isot vieraat rupattelevat keskenään tarjoilupöydän lähellä,
pieniä vieraita kiinnostaa lähinnä talosta löytyvät leikkikalut, ja isäntäväki
touhottaa ympärillä tarjoillen, lapsia leikittäen ja tuhojälkiä parhaansa mukaan minimoiden. Isäntä kakunjaon lomassa huolehtii, että kuopus saa kuin saakin viimein miekkansa. Kun
vieraiden autot viimeinkin katoavat mutkaan, vilkuttaa perään onnellinen
päivänsankari, sankarin väsyneet vanhemmat sekä mummo.
Illalla kuopus kätkee
ilmapallopyssyn ja –miekan sänkynsä alle ja läksiäislahjaksi saamansa kaksi
kiinankielistä kirjaa tyynynsä viereen. Aamulla hän pakkaa kirjat pehmolelujen
seuraksi päiväkotireppuunsa, vain pyssyt eivät enää reppuun mahdu - yrityksistä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)