Helsingissä Äiti liikkuu yleensä kävellen tai pyörällä,
ainakin alle kymmenen kilometrin päähän suuntautuvat matkat. Parin kilometrin
lenkit kotikaupunginosan sisällä sujuvat aina ilman autoa, mikäli mukana ei ole
raskasta raahattavaa. Kuopus sai istua nelivuotiaaksi asti rattaissa, koska
vaihtoehtona olivat vain rattaat tai autolla kuskaaminen, ja jälkimmäistä Äiti
ei laskenut vaihtoehdoksi.
Kerran hän kävi Amerikassa ja kummasteli, kuinka vaikeaa on suurkaupungeissa
liikkua ilman autoa. Käly asui aikoinaan Amerikassa, ja vain puolen kilometrin
päässä hänen kotoaan sijaitsi suuri ostoskeskus ruokakauppoineen. Mutta ei käly
voinut ajatellakaan kävelevänsä sinne, sillä väliin oli rakennettu moottoritie
ja junarata. Muttei minkäänlaista ylitys- tai alitusreittiä jalankulkijoille.
Joka kerta hänen oli hypättävä autoon piipahtaakseen asioilla viidensadan
metrin päässä. Onneksi lähellä oli kuntokeskus, jotta hän saattoi pitää huolta
kunnostaan. Automatkan päässä!
Paikoin on Pekingissä liikkuminen aivan yhtä hankalaa. Pekingiä
halkovien jokien ylittäminen onnistuu ainoastaan isojen teiden kautta, joten
vaihtoehdoksi polkijalle ei jää kuin pysytteleminen näillä teillä. On moottoriteille
rakennettu ajokaistojen viereen ihan omat kaistansa pyöräilijöille ja muulle
hitaammalle liikenteelle, mutta ei näitä pitkin kovin mielellään ajele, koska
autoilijat valloittavat ne sumeilematta. Jopa silloin kun muilla kaistoilla on tyhjää!
Toisaalta moottoritietä vielä vähemmän houkuttelee kapea pikkutie,
josta pyöräilijöiden kaista puuttuu tykkänään. Kuten Äidin kodin läheinen
oikaisureitti, jokea seuraileva viehättävä pikkutie, joka maalaismaisuudellaan houkuttelisi
reippaalle lenkille (ainakin silloin kun joki ei haise), mutta jonka englanninkielinen
kalmankalsea lisänimi jo kertoo tien vaarallisuudesta: Dead Ayi Road…
Keväällä Äiti ja Isä kerran houkuttelivat lapset
pyörälenkille, luvaten näille eväsretken puistoon. Eväät pakattiin reppuun ja poljettiin
etsimään sopivaa puistoa. Vaan ainoatakaan julkista puistoa ei löytynyt, tai ne
oli suljettu kunnostuksen ajaksi (lähinnä tosin näytti siltä, että puistoja kivettiin
parkkipaikoiksi). Loppujen lopuksi eväät syötiin kodin lähettyvillä haisevan
joen rannalla.
 |
| Oikopolku joen varrella yllätti |
 |
| Polun varresta löytyi laiton hautausmaa |
 |
Tärkeän juhlapäivän, Qingmingin
eli hautojenlakaisupäivän jälkeen... |
 |
| ...lakaistavaa riitti! |
 |
Juhlaan liittyy rahan ja muiden esi-isien
tarvitsemien välttämättömyyksien polttaminen.
Niissä ei selvästikään ollut kitsasteltu |
Myöhemmin Äiti kuuli muutaman kilometrin päässä
sijaitsevasta, uuden hienon hotellin upeasta puistosta, joka on pekingiläisten suosima
retkikohde ja eväsretkipaikka. Puisto olisi juuri sopivan pituisen pyöräretken
päässä, mutta matkassa on yksi mutta. Perille päästäkseen on matkattava kilometrikaupalla
Dead Ayi Roadia pitkin. Ei houkuta. Ajatus reippaasta pyörä- tai kävelyretkestä
oli hylättävä.
Puisto jäi kuitenkin kutkuttamaan Äidin mieleen, ja eilen –
kun kerrankin oli vapaa sunnuntaina - Äiti, Isä ja esikoinen tekivät puistoon
autoretken. Kyllä, juuri näin: autolla on ajettava päästäkseen muutaman
kilometrin päähän kävelylenkille puistoon. Mutta kyllä kannatti.
 |
| Aurinkopaviljonki joka ei suojaa auringolta |
 |
| Tekojärven luonnollista kauneutta |
 |
| Perhe eväsretkellä, isoisä torkuilla teltassa |
 |
Äiti esittelee
"nykykiinalaista" taidetta |
 |
| Supisuomalaista aluskasvillisuutta |
 |
| Ei tee mieli maistaa |
 |
| Aito metsäpolku |
 |
| Mies kalassa, vaimo netissä |
 |
| Setä korjaa moottoria |
 |
| Hedelmänpoimintaa |
 |
| Aina jostain löytyy ansa |
 |
Joku on vähän eväsretkeillyt
|
Kuten tavallista, tavarat jäävät paikkaan, missä niitä on viimeksi tarvittu.
Suomessa tämä näky metsässä olisi pelästyttänyt ja olisin alkanut etsiä uhria. Kiinassa tämä näky ei edes hämmästytä:
 |
| Korkkarit alkoivat kenties hiertää... |
 |
| Puistosta jo poiskerättyjä roskia... |
 |
| ... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)